Kesä - vihdoin!

Takapihan maisemaa yöhämärissä

Kesä saapui ainakin pariksi päiväksi. Otin ilon irti säästä. Mutta niin ottaa luontokin. Kasvatin keväällä pelargonioita ja nämä availevat ensimmäisiä kukkiaan vasta nyt. Voi olla, että kyse on myös kotihortonomin taidoista. ;)

Meillä on iltahämärissä takapihalla kuhinaa. Siilejä on tähän mennessä löytynyt kolme ja jossain on varmasti pesiä poikasineen. Minusta siili on Suomen luonnon hurmaavin luontokappale. Tosin on pihalla nähty taistelua reviiristä ja etenkin ilmaisista yöpaloista. Että osaa tämä piikkipallo on äksy ja kipakkakin.


Kun tämä kaveri säikähti, hän päätti naamioitua kiveksi. Siili laittoi nenän kiinni porrasaskelmaan, jotta häntä ei huomattaisi. ;) Hetken päästä hän kuitenkin hakeutui muina siileinä kalojen perkausjätteiden äärelle.


Piikkipallojen iltatouhuja seuratessa tuli mieleen runo, jota luin lapsille.Tuntuu, että siitäkin on jo miljoona vuotta aikaa. No yli kaksikymmentä kuitenkin. :) (Olen ehkä hieman mummitunnelmissa, sillä kävin viime viikolla vävyn ja tyttäreni kotona. Siellähän odotetaan vauvaa. )

Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.
Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.
-- Kirsi Kunnas


Kommentit

  1. Voi siiliä <3. Ja on kyllä niin hulppeat maisemat teillä siellä, että ei paremmasta väliä. Värit vaan välillä vaihtuu, mutta aina on nättiä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti