Stressiä ilmassa


Kulunut viikko on mennyt vauhdilla. Töihin-kauppaan-kotiin-uimaan-nukkumaan-töihin-kauppaan-...
Elämä on mennyt aika kiireiseksi. 

Olen yrittänyt kaivaa kalenterista aikaa myös ystävättärille. Elämä ei saa olla niin kiireistä, ettei ketään oikeasti tärkeää ihmistä ehdi nähdä. Olen siis yrittänyt hölläillä. Tosin kaikki oma tekeminen on ollut jäissä. En edes ole yrittänyt öisin kirjoittaa. Sillä tiellä kulkiessa käy vielä huonosti. Yritin sitä kyllä muutamien viikkojen ajan ja sieltä se väsymys alkoi kasaantua.  Iltaisin olen yrittänyt käpertyä kirjani kanssa hetkeksi viettämään sitä ikiomaa aikaa. Olen päivätyöni sentään olen yrittänyt mallikkaasti, kiireestä huolimatta. Kukaan ei tosin ole täydellinen, en minäkään. 

Jotta elämä ei nyt menisi ihan liian helpoksi, saimme nerokkaan ajatuksen uudesta kodista. Ja kieltämättä unelmissamme välkehtii Saimaa tai näkyy punainen tupa ja kasvimaa. Saimaalle ei ole nytkään pitkä matka, sillä kanavansuu on parin sadan metrin päässä. En silti tiedä, onko tämä astetta pahempaa mökkikuumetta vai pakataanko kohta oikeasti muuttolaatikoita. Lupaan kertoa asiasta myöhemmin lisää. 

Pitkän työpäivän jälkeen puolisoni on jaksanut patistaa minut lenkille. Tästä on ollut suunnaton apu stressipiikin aallonharjalla. En varmasti yksin lähtisi mihinkään, vaan kyhjöttäisin sohvan nurkassa kirjoineni. Ystävättäreni pitävät onneksi huolen uintireissuistani. ;) Kun hengittää vapaasti lenkillä, tuntuu kuin aivot avaisivat lukkoja ja alkaisin kirjaimellisesti nähdä enemmän. Ja huomaan, että kiire on vain omassa päässäni. Itse luon oman kiireeni, ei kukaan muu. Eikö olekin hassua?

Tästä asiasta löytyi faktaa kirjasta Merkityksen kokemus. Liikunta on hyvä stressinhoitokeino. Se tekee hyvää sydämelle, verenkierrolle ja aineenvaihdunnalle, unohtamatta tietenkään fyysistä kuntoa. Lisäksi liikunta tekee hyvää aivoille stressin ollessa päällä. Meillä on viisi informaatiokanavaa aivoihin, liike, kehontuntemus, aistit, tunteet ja kognitio. Kun stressi iskee, kognitio menee tukkoon. Käytönnössä kykymme käsitellä asioita kapenee ja meidän on vaikea hahmottaa kokonaisuuksia tai tehdä järkeviä päätöksiä. Lohdullista on, että tukkeutunut kanava aukeaa helposti. Edellyttäen, ettei stressi ole kroonistunut. Mikäli lähdet liikkumaan edes vähän tai teet jotain muuta kuin yrität ajatella rationaalisesti, saat taas todennäköisesti kognitiokanavan auki ja ajatus luistaa. 

Kirja on muuten loistava. Mitä enemmän teen harjoitteita ja vastailen kysymyksiin, huomaan asioita. Huomaan niitä asioita, joilla on oikeasti merkitystä. Ja juuri niitä, joilla on minulle ja läheisilleni eniten väliä. Mene ja tiedä, mitä tässä syksyyn mennessä vielä tapahtuu. Näin keski-ikän pyörteissä olen itselleni luvannut elää hyvän loppuelämän. Sillä tiellä ajattelin olla tämänkin viikonlopun. 






Kommentit